What's up?

Yep, still here.. You can find the worst blogger in the world here! Sorry.. Haven't had inspiration to write anything and as my hard disk has been broken I haven't really had any photos either..

Now, sorry my English readers. I will publish a article that  I wrote to the Finnish German Spitz-magazine called "Pienpystykorvat" about junior handling. I have no time to translate it to English, so sorry for this!

What has happened here during these weeks, I was in Sweden on a great trip with awesome results - got placed all three days in JH with one win included and Ninja finished her SWEDISH & INTERNATIONAL CHAMPION-title!!!! WOHOO! Happy owner here <3

In two weeks we'll travel down to Romania.. We'll see how that goes ;)

Tässä siis kirjoittamani juttu Pienpystykorvat-lehteen 3/2012 (:


Junior handler

Nimi kertoo jo kaiken – juniorit handlereina. Sille on olemassa oma kilpailukin, lajin nimenä toimii junior
handler tai ’handling’, niin kuin ulkomailla sanottaisiin. ”Kaikki nyt osaa juosta koiran kanssa ympyrää ja
pitää paikallaan” on yleinen lause taviksen suusta.. Tai vaikka ihan ansioituneen kasvattajan. Ehkä helppoa,
mutta taitoa vaatii korostaa koiran parhaita puolia ja taikoa ankanpojasta joutsen. Se onkin handlerin työ.

Junior handlerissa saa kisata kaikki 10-17 vuotiaat nuoret. Siinä kilpaillaan kahdessa ikäryhmässä ja
molemmissa sijoitetaan viisi. Päivän päätteeksi valitaan päivän paras Junior handler. Sinä vuonna kun
täyttää 18, ei saa enää kilpailla. Itselläni on parhaimmillaan menossa tämä junnujen keskuudessa
kuuluisa ”viimeinen vuosi”. Onhan tässä tultu kilpailtua kaikki 8 vuotta.. Silti tuntuu vähän haikealta jättää
tämä rakas harrastus. Mitä sitten kun junnuilut loppuu? Onko tästä lajista mitään hyötyä?

Voin kertoa epäröimättä lainkaan, että kyllä siitä vaan on. Useimmat aikuiset suhtautuvat erittäin
epäröivästi junior handlereita kohtaan. Se on todella harmi, sillä useimmiten meistä junnuista kehittyy
pitkän linjan kasvattajia, ansioituneita handlereita tai vähintäänkin aktiivisia koiraihmisiä. Tämän
saavuttamiseksi me tarvitsemme ”vanhoja ja viisaita” opettajiksi. Kuka muuten meidät johtaa oikealle
polulle?

Mitä junior handlerissa sitten tehdään ja minkä takia laji on opettavainen? Jos kysyttäisiin keneltä tahansa
junior handlerilta mitä on junior handlerin ansiosta saanut, niin ensimmäinen vastaus olisi varmasti
ystävyyssuhteet, jotka ovatkin ihan koiramaailman yleistä herkkua. Saa siis todella monia ystäviä. Tämän
kautta saattaa muodostua pitkän linjan kasvattajaystäviä, jotka vievät junior handleriä harrastuksessaan ja
koiramaailmassa eteenpäin.

Junior handlerissa saa valita minkä koiran kanssa kisaa, rodun ja yksilön. Koiran ulkonäöllä ei kisassa ole
mitään väliä. Tämä mahdollistaa sen, että pääsee opettelemaan monen eri rodun esittämistä. Itse pyrin
kisaamaan mahdollisimman erilaisilla koirilla ja roduilla. Siten oppii parhaiten. Aina ei ole se valmiiksi
opetettu, täydellisesti kenen tahansa kanssa menevä koira hihnan päässä. Onhan semmoinenkin tapaus
välillä oikein mukava. Voi keskittyä tekniseen suoritukseen kisassa paremmin. Itse kuitenkin pidän
haasteesta, joten sen mukaan ovat kisakoiranikin tulleet valituksi.

Tämän takia junior handlerin pitäisi olla nöyrä, ja kysyessä koiraa lainaksi jh-kilpailuun valmistautua siihen,
että sieltä ei välttämättä tule sitä multi voittajaa kisakaveriksi. Pitäisi olla nöyrä kaiken opin suhteen. Aina ei
tarvitse olla samaa mieltä kaikkien kanssa, mutta silloin annetaan tiedon mennä toisesta korvasta sisään ja
toisesta ulos. Kun junior handlerit käyvät jh-koulutuksissa tai joku antaa muuten vaan vinkkejä
esittämiseen, pitää oppia valitsemaan sieltä ne niksit mitä sitten soveltaa omaan esitystyyliin. Kaikki eivät
ole samanlaisia, ja tätä kautta kaikille muodostuu se oma ”valttikortti”. Useimmiten handlerit
tunnistetaankin juuri heidän esitystyylistään, ”se rauhallinen tyyppi” tai ”se onkin aina niin iloinen!”. Tämä
on se, mihin jokaisen handlerin tulisi pyrkiä. Tähän minä ainakin pyrin. Ei niin kuin esim. Itävallassa missä
junior handlerille on säännöt kuinka monta cm koiran hihna pitää olla pään päällä seisottaessa ja kuinka
pitää polvistua toinen polvi maassa koiraa seisottaessa. Humpuukia ainakin omasta mielestäni.

Junior handlerissa siis arvostellaan koiran rodunomaista esitystyyliä, kuka saa koiran näyttämään

parhaimmalta, koiran ja handlerin yhteistyötä sekä kontaktin luomista vieraisiinkin koiriin. Kyllä, junior
handlerissa on mahdollista vaihdattaa koiria handlereiden kesken. Tämän pitäisi muodostua jonkun laiseksi
säännöksi jh-kisoissa, sillä tämä on se vaihe kun jyvät erottuu akanoista. Handlerin pitäisi siis kyetä
esittämään minkä tahansa rotuista koiraa ja yksilöä. Tämän takia kannattaa kilpailla monen erirotuisten
koirien kanssa. Monet menevät tässä vaiheessa lukkoon ja ei tiedäkään miten se kaverin setteri kuuluisi
seisottaa? Siksi sillä omalla fifillä kilpaileminen joka kisassa ei ole se paras vaihtoehto, jos haluaa oppia
jotain.

Tämä laji valmentaa nuoria tulevaisuuden rotukehiä varten. Eikä välttämättä edes tulevaisuuden, vaan
nykyään näkee entistä enemmän nuorisoa esittämässä koiria rotukehissä. Ja se jos jokin on upea näky!
Takaa tulevaisuuden tälle harrastukselle. Tekniset asiat mitä rotukehissä pitäisi osata ovat kuviot edes-
takaisin, kolmio ja ympäri. Ei moni uskokaan, kuinka vaikeata kolmion tekeminen voi olla? Yritä joskus
huvikseen tehdä kolme suoraa linjaa joista muodostuu kolmio tuomarin näkökulmasta. Ei olekaan niin
helppoa kuin kuvittelee. Monesti sitä luulee että; juoksinpas hienosti ja Murrekin seurasi, mutta tuomarin
näkökulmasta voi olla erittäin ärsyttävää yrittää arvostella koiran liikkeitä kun kuvio muistuttaa enemmän
soikiota kuin kolmiota. Handlerin tehtävä on siis myös tehdä tuomarin työ helpoksi.

Monesti näkee koiranomistajia, jotka välttämättä ovat halunneet kehään viemään omaa koiraansa, mutta
koira olisi voinut jopa esiintyä ammattitaitoisen handlerin kanssa. Ei tässä mitään, jos omistaja olisi saanut
edes jonkunlaista koulutusta koiran seisottamisen ja liikuttamisen suhteen, mutta kun usein asia ei ole näin.
Tuomarin tehtävä ei ole neuvoa miten saisi nähtyä ne taka- ja etuliikkeet, vaan arvostella koiraa. Ja
jokainenhan haluaa koirastaan mahdollisimman hyvän arvion? Miksi sitten ei tehdä asian eteen mitään
siellä kehässä?

Junior handleria arvostellaan usein ulkopuolisten toimesta. ”Siellä pyörii vain niitä pikkutyttöjä
jakkupukuineen jotka repii koiriansa seisomaan”. Toki niitä yksilöitä on, jotka kohtelevat koiriaan huonosti,
joka lajista löytyy niitä ”mustia lampaita”. Joka tapauksessa voin todeta, että näitä on todella harvassa.
Jokainen on kiitollinen jos on saanut koiran lainaan sen kanssa kilpailtavaksi ja varmasti hoitaa sen myös
kunnolla. Ja kyllä, usein monella on jakkupuvut, ihan niin kuin minullakin, mutta olen todennut sen kaikista
kätevimmäksi. Siinä on taskut, jota koiranesittämisessä tarvitsee, sillä koira tarvitsee palkkion hyvästä
työstä. Se on siisti valinta – tuomaria TÄYTYY kunnioittaa, ei pelkästään hyvällä käytöksellä, vaan myös
siistillä pukeutumisella. Tuomarille kehkeytyy varmasti myös erilainen ensivaikutelma koirasta, kun handleri
osaa asiansa ja on siististi pukeutuneena koiran taustalla kuin että joku röhnöttää verkkareissa ja
hupparissa koiran takana? Ainakin itse tuomarina kiinnittäisin heti huomion tähän. Tuomarikin on siististi
pukeutunut – vastineeksi pukeudutaan itse siististi.

Sirkuspuoli sitten. Harmillisesti joidenkin tuomareiden käsitys tästä lajista on erilaisten kuvioiden
teettäminen (T, L, 8, H..), kysely ja koirien ympäri hyppelehtiminen ilman että saisi jäädä koiran ja tuomarin
väliin. Tämä ei vastaa ollenkaan lajin kuvausta. Kennelliiton virallinen käsite on: ”Junior handler on nuorten
koiranesittämiskilpailu. Lajin tarkoituksena on lisätä nuorten koiraharrastusta sekä edistää ja parantaa koirien ja nuorten yhteistyötä. Arvostelukriteereinä ovat rodunomainen koiranesittäminen sekä yhteistyö koiran kanssa.”. Mielestäni tässä ei anneta minkäänlaista osviittaa siitä, että pitäisi teettää naurettavia kuvioita handlerille, jossa pitää vaihtaa koiraa kädestä toiseen monta kertaa. Tai osata vastata
kysymykseen ”Kuinka monta kylkiluuta koiralla on?”. Kuuluuko se koiranesittämiseen? Ei.

Onneksi lajin parista löytyy monia, tuomareita ja junior handlereita, jotka ymmärtävät lajin tärkeyden.
Teknisellä osastolla pitäisi osata liikkua koiralle sopivassa tahdissa, osata esittää kuviot edes-takaisin,
kolmio ja ympäri, myös edes-takaisin pareittan (rotukehissä tuomari saattaa pyytää tätä kuviota vertaillessa
kahta koiraa keskenään) ja seisottaa koira oikealla välimatkalla tuomarista, jotta hänellä olisi mahdollisuus
nähdä koira ja arvostella se.

Arvostellessa junior handleriä, olisi tärkeätä ottaa huomioon lajissa kilpailevat nuoret. Joskus on törmätty
tuomareihin jotka tiuskivat ilkeitä asioita nuorille. Ihan kuin ensikertalainen tulisi takaisin jh-kehään tai
koiraharrastukseen ylipäätään sen jälkeen? Tuomarin pitäisi arvostella koiran ja handlerin yhteistyötä. Hyvä
handleri saa vaikeankin koiran menemään ja ottamaan kontaktia. Vielä taitavampi handleri saa
huonommankin koiran näyttämään hyvältä.

Laji kehittää myös itsevarmuutta. Monet aikuiset, jotka haluavat, että esitän heidän koiriaan rotukehissä,
eivät yleensä mene sen takia kehään itse, koska pelkäävät olla esillä. Tässä lajissa pitää olla varma itsestään,
jotta koira esiintyisi mahdollisimman hyvin. Jos on epävarma, koira aistii sen heti. Yleisöäkin on useasti
paikalla. Ei ole helppoa kaikille olla huomion keskipisteenä ja tuomarin syynin alla.

Saksanpystykorvia esittäessä olisi hyvä muistaa että kyseessä on vapaasti esitettävä rotu, niin kuin kaikki
pystykorvat. Useimmiten ne ovat parhaimmillaan täysin vapaasti esitettynä edestä. Tämä riippuu tietysti
yksilöstä. Pomeranianit voidaan asetella, ne kun ovat niin pieniä, mutta kleinia asetellessa sen luontainen
ryhti pakkaa katoamaan ja saa sen ”röhnöttämään”. Molempien kun pitäisi olla kompakteja neliöitä,
parhaimmalta ne näyttävät kun luontainen ryhti pitää ne seisomassa täydellisessä neliössä. Liikkuessa ei
missään nimessä kannata juosta – pommit ja kleinit ovat kääpiökoiria, ne eivät vaadi juoksemista. Jos on
vauhdikkaampi tapaus, kannattaa kävellä ripeästi. Jos lähtee juoksemaan, se rikkoo koiran liikkeet.
Pomeranian näyttää usein paremmalta, kun liikuttaa kireällä hihnalla, se saa niistä entistä kompaktimman.
Kleinit taas liikkuvat mielestäni paremmin löysällä hihnalla, taas tietenkin yksilöstä riippuen. Kun
harjoittelee seisotusta, kannattaa pyrkiä siihen, että koira seisoo edessäsi löysän, pitkän hihnan jatkeena.
Se on jos jokin, on kaunista vapaasti esittämistä. Ei niin, että pitää hihnaa kireänä koiran kaulasta ja
röhnöttää itse vieressä. Jos haluaa, voi myös mennä polvilleen koiran eteen. Mikä itselleen tuntuu
parhaimmalta. Koiran esiintymiseen kannattaa panostaa!

Jos on aikaa ja halua, voi ottaa tehtäväkseen esimerkiksi Messukesksen jokavuotisen SM-finaalin
seuraaminen. Siinä on upea kisa täynnä Suomen junior handler-parhaimmistoa! Tai jos jossain toisessa
näyttelyssä on luppoaikaa – miksei mennä jh-kehän laidalle seuraamaan tulevaisuuden koiraihmisiä? Joskus
voi itsekin oppia jotain – ihan siinä samassa miten me junior handlerit opitaan rotukehiä seuratessa.

Mitä itse olen oppinut näiden kahdeksan vuoden aikana on, että pohjalta ei pääse kuin ylöspäin. Ei siis
kannata masentua vaikka menestystä ei tulisikaan heti – niin junior handler- että rotukehissä. Ikinä ei
ole ”valmis” koiranesittäjä. AINA voi kehittyä ja kaikki vinkit kannattaa ottaa vastaan. Jos on aloittamassa
junior handlerin, rohkeasti mukaan vaan, ja sitä paremmaksi kehittyy mitä enemmän kisaa ja haluaa oppia.
Menestystä ei aina tule, mutta pääasia on, että itse on oppinut jotain ja on tyytyväinen koiran ja itsensä
suoritukseen. Kannattaa ottaa riskejä – mikään ei ole sen palkitsevampaa kuin vaikean koiran saaminen
esiintymään! Koiranomistajina voi ottaa tuokion ja miettiä – onko se sittenkään niin kauheaa lainata
koiraansa taitavalle junior handlerille? Niin ison ilon se tuottaa nuorelle ja siitä ollaan varmasti pitkään
kiitollisia! Monet junior handlerit nimittäin kyselevät, ihan tuntemattomiltakin koiria lainaan. Se on juuri sitä oppimisen halua.

♥ Hilde ♥