Vietin talveni reppureissaamassa ympäri kaakkois-Aasiaa ja matkan alussa sain kunnian asua ystäväni Mind Supasinin luona Bangkokissa. Tutustuin Mindiin kun olin edustamassa Suomea Pariisin Maailmanvoittajanäyttelyssä 2011. Mind oli tullut ensimmäistä kertaa Eurooppaan ja edusti Thaimaata junior handlerin Maailmanmestaruuskisassa. Luonnollisesti hän ei tuntenut montaa junior handleriä, joten minä ja Ruotsin edustaja Sandra Norén Wallin kutsuttiin hänet meidän pöytään lounaalla joka pidettiin ennen kisaa. Siitä se ystävyys sitten lähti ja sen ansiosta pääsin tutustumaan koiranäyttelymaailmaan toisessa maanosassa.
Lensin 25.11.2014 Bangkokiin ja vastassa oli mahtavin perhe mitä olen koskaan tavannut. Vaikka kielimuuri oli aika suuri muiden perheenjäsenien kanssa, se ei näkynyt kohtelussa mitä sain kahden viikon aikana. Perheeseen kuuluu Mindin lisäksi pikkuveli Max, isä Tong ja äiti Kae. He kaikki pitivät huolta siitä, että tunsin itseni kuin kotona vierailuni aikana.
Suurin shokki, vaikka olinkin siihen varautunut, oli miten monta koiraa taloon saa mahdutettua. Perheen tulot koostuvat koirankasvatuksesta, hoidosta ja näyttelyistä (koiran kouluttaminen, hoitaminen ja esittäminen). Se tarkoittaa sitä, ettei voi elää parilla koiralla. Heidän kotonaan asuu n. 40 koiraa joista suurin osa on chihuahuaoja, pomeranianeja ja thai ridgebackejä. Koirat voivat hyvin, mutta asuvat häkeissä. Ne pääsee kuitenkin jatkuvasti ulos pihalle juoksemaan, tekemään tarpeensa ja niiden hyvinvoinnista huolehditaan kaikin tavoin. Itse en koskaan antaisi koirilleni häkkielämää, mutta ymmärrän heidän tilanteensa, ja ns. "häkkikennelit" ovat erittäin yleisiä Thaimaassa niin kuin USA:ssa jne. Kävimme vierailemassa parissa kennelissä, ja joissain niistä oli yhteensä 200 koiraa.. Siihen nähden heillä oli VÄHÄN koiria :)
 |
| © Banchokhun Bangkaew |
Pääsin myös tutustumaan Thai Bangkaew-koiriin (thaimaanpystykorva) Bangkokin ulkopuolella sijaitsevaan kenneliin. Kasvattaja oli rodun pitkän linjan asiantuntija ja opin paljon tästä erikoisesta ja todella kauniista rodusta.
Kävimme kahtena viikonloppuna näyttelyissä, toinen viikonloppu oli Bangkokissa ja toisena ajoimme 8 tuntia koillis-Thaimaaseen. Matka oli n. 500 kilometriä, mutta Aasiassa liikenne ei suju yhtä vaivatta vaikka nopeusrajoituksia ei edes ole!
Ensimmäinen viikonloppu oli kaikkien rotujen näyttely, missä vuorotellen pidettiin näyttelyt FCI:n ja AKC:n säännöillä. Tämä oli erittäin hämäävää, ja saatoinkin näyttää kehässä vähän hukassa olevalta silloin kun pelattiin AKC:n säännöillä. Kuitenkin, sain taas huomata miten Thaimaalaiset pitävät huolta vieraistaan. En koskaan ollut yksin, aina oli joku lähistöllä joka auttoi heti ongelman tullen. Saatoin vain vilkaista ylös koirasta ja joku jo huitoi, että voitit toisen sijan. Olin muutenkin "nähtävyys" siellä, ainoa ei-Aasialainen jos paria tuomaria ei lasketa.
Suurin menestyjä oli kiinanpalatsikoira, joka ainakin silloin johti Thaimaan näyttelykoiralistaa ja voitti monta kertaa Best In Shown viikonlopun aikana. Kyseessä ei siis ollut vain yksi näyttely, vaan muistaakseni viikonlopun aikana oli 4 kaikkien rotujen näyttelyä ja niiden lisäksi vielä ryhmien erikoisnäyttelyitä, mitkä järjestettiin ryhmille joissa oli suurimmat osallistujaluvut. Näyttely järjestettiin kauppakeskusken yhdessä hallissa. Näyttely oli erittäin pieni, suomalaisesta näkökulmasta katsottuna se oli lähinnä mätsärin kokoinen. Siellä olikin vain kolme kehää.
Näyttelyihin osallistui 200-300 koiraa suurimpien rotujen ollessa pomeranian, siperianhusky, thai ridgeback ja kultainennoutaja joita oli yleensä noin 40. Tiettyjen rotujen suosio näkyi siinä, ettei joissain ryhmissä ollut yhtäkään edustajaa. Esimerkiksi FCI ryhmät 1, 3, 4, 7 ja 10 olivat usein ilman osallistujia. Siinä olisi helppo ryhmävoitto jollekkin Eurooppalaiselle koiralle :P Näyttelyn rotukirjo ei siis ollut päätä huimaava, kuten täällä Suomessa usein on. Koirien taso vaihteli, mutta kaikki olivat laitettu erinomaiseen kuntoon näyttelyä varten.
Tuomarit tähän näyttelyviikonloppuun oli kutsuttu USA;sta, Iso-Britanniasta, Singaporesta ja Thaimaasta. Hauska sattuma oli, kun myöhemmin menin teettämään pari jakkupukua paikalliseen jättimäiseen kauppakeskukseen, satuin valitsemaan juuri saman ompelijan jonne näyttelyyn kutsutut tuomarit tulevat teettämään pukuja!
Thaimaassa siis pelattiin pitkälle jenkkityylillä. Esittäjät olivat ammattihandlereita, ja suurin osa oli miehiä. Itseni lisäksi oli kaksi naista esittämässä. Esittämistyyli oli erittäin amerikkalainen ja tosiaan puolissa näyttelyistä mentiin heidän säännöilläkin. Itse koiratkin olivat "jenkkityyppiä" niissä roduissa joissa eron voi nähdä - monta koiraa olikin tuotu valtameren yli. Koiran laittamisessa ei ujosteltu aineiden käyttämisessä ja se tietenkin näkyi lopputuloksessa.
Itse pääsin esittämään montaa eri rotua ja suurimmat voitot viikonlopun aikana oli Best In Show Local Bred, eli näyttelyn paras Thaimaassa kasvatettu koira, jonka voitti Mindin perheen thai ridgeback JD United Joe Angle Pha Rung-Arun LPG ja Best In Show Baby, eli näyttelyn paras pikkupentu jonka voitti bokseri nimeltään Sun's Sally Delight. Mindin perheen asiakkaiden koirat voittivat monen monta palkintoa Best In Showsta lähtien.
Näyttelyssä kaikki näyttivät olevan sovussa, söimme yhdessä lounasta kehän reunalla jonka Mindin äiti oli valmistanut. Kaikki kerääntyivät yhteen ja nauttivat näyttelypäivästä. Toisten voitoista iloittiin ja lopulta mentiin ottamaan viralliset kuvat valokuvauspisteelle, johon kerääntyivät kaikki mahdolliset ihmiset koiran ympärille.
Seuraava viikonloppuna matkustimme tosiaan 8 tuntia pakettiautolla, jonka takakontissa matkusti noin. 15 koiraa kohti Khon Kaen-nimistä kaupunkia koillis-Thaimaassa. Saavuttuamme perille, kävimme majoittumassa bungaloweihimme ja menimme tutustumaan paikallisiin kenneleihin. Yhdessä kennelissä kasvatettiin bullterrierejä, mutta heillä oli myös alaskanmalamuutti ja kleinspitziltä näyttävä pomeranian joka ei kokonsa puolesta siis voinut osallistua näytelyyn. Täällä koirat eli ulkona häkkialueilla ja niillä oli todella paljon tilaa juosta ympäriinsä. Bangkokin ympäristössä on varmasti vaikeampaa kasvattaa koiria kuin paljon pienemmässä kaupungissa.
Näyttely itsessään oli jonkin sortin epävirallinen näyttely nimeltään "Classic Dog Show" joka pidettiin vuosittain samassa kaupungissa. Täälläkin näyttelyalueet oli kauppakeskuksien yhteydessä, mutta ulkona! Oli siis astetta lämpimämpi näyttely Thaimaan ilmaston huomioon ottaen. Alueella oli kyllä isoja tuulettimia jäädyttämässä ilmaa. Tässä näyttelyssä oli ainoastaan kaksi kehää, ja vielä vähemmän koiria. Näyttelyssä palkittiin mm. Näyttelyn Paras Uros ja Paras Narttu ja samat pennuille yms. Näyttelyssä oli todella rento tunnelma ja kaikki tuomarit olivat Thaimaalaisia. Paikalliset koirattomat ihmiset kävivät ostoksien yhteydessä katsomassa näyttelyä.
Tapahtuma kesti neljä päivää, ja avausiltana oli Kuninkaan syntymäpäivä, mitä juhlistettiin laulamalla Kuninkaan laulu ja kaikki pitiviät palavaa kynttilää kädessä illan pimeydessä. Seremonian jälkeen näyttely alkoi YHDESSÄ kehässä jota ympäröi katsomo, kuten kuvasta näkee.
Tässä näyttelyssä onnistuin kaatumaan suoraan naamalleni kesken kehän, mikä oli todella noloa eikä minulle ole koskaan sattunut vastaavaa! Olin ostanut uudet kengät, sillä edelliset hiersivät sen verran että oli pakko vaihtaa, ja nämä uudet antoivat sen verran periksi että kompastuin omiin jalkoihini ja se muuten sattui! Jo lentomatkalla Thaimaaahan välilevy selästäni onnistui luiskahtamaan paikoiltaan ja sen kivun aiheuttama säteily vasempaan jalkaan oli jo tarpeeksi. Nyt sitten onnistuin loukkaamaan oikean jalkani :)) Onneksi en päästänyt koirasta irti ja sille ei tapahtunut mitään. Ei mennyt sekuntiakaan, kun minulle tuotiin jo jääpalapussia ja laastareita. Koko loppupäivän minulta kyseltiinkin sitten, olenko kunnossa.
Näin todella hienoja ja näyttäviä koiria näiden kahden viikon aikana ja olen todella kiitollinen tästä upeasta kokemuksesta. Jos vaan ikinä on mahdollisuus tutustua koiramaailmaan Suomen tai Euroopan ulkopuolella, niin ota se!
- Hilde
