Koiranäyttelyt Thaimaan tapaan..

Pitkästä aikaa kirjoittelen :)

Vietin talveni reppureissaamassa ympäri kaakkois-Aasiaa ja matkan alussa sain kunnian asua ystäväni Mind Supasinin luona Bangkokissa. Tutustuin Mindiin kun olin edustamassa Suomea Pariisin Maailmanvoittajanäyttelyssä 2011. Mind oli tullut ensimmäistä kertaa Eurooppaan ja edusti Thaimaata junior handlerin Maailmanmestaruuskisassa. Luonnollisesti hän ei tuntenut montaa junior handleriä, joten minä ja Ruotsin edustaja Sandra Norén Wallin kutsuttiin hänet meidän pöytään lounaalla joka pidettiin ennen kisaa. Siitä se ystävyys sitten lähti ja sen ansiosta pääsin tutustumaan koiranäyttelymaailmaan toisessa maanosassa.

Lensin 25.11.2014 Bangkokiin ja vastassa oli mahtavin perhe mitä olen koskaan tavannut. Vaikka kielimuuri oli aika suuri muiden perheenjäsenien kanssa, se ei näkynyt kohtelussa mitä sain kahden viikon aikana. Perheeseen kuuluu Mindin lisäksi pikkuveli Max, isä Tong ja äiti Kae. He kaikki pitivät huolta siitä, että tunsin itseni kuin kotona vierailuni aikana.

Suurin shokki, vaikka olinkin siihen varautunut, oli miten monta koiraa taloon saa mahdutettua. Perheen tulot koostuvat koirankasvatuksesta, hoidosta ja näyttelyistä (koiran kouluttaminen, hoitaminen ja esittäminen). Se tarkoittaa sitä, ettei voi elää parilla koiralla. Heidän kotonaan asuu n. 40 koiraa joista suurin osa on chihuahuaoja, pomeranianeja ja thai ridgebackejä. Koirat voivat hyvin, mutta asuvat häkeissä. Ne pääsee kuitenkin jatkuvasti ulos pihalle juoksemaan, tekemään tarpeensa ja niiden hyvinvoinnista huolehditaan kaikin tavoin. Itse en koskaan antaisi koirilleni häkkielämää, mutta ymmärrän heidän tilanteensa, ja ns. "häkkikennelit" ovat erittäin yleisiä Thaimaassa niin kuin USA:ssa jne. Kävimme vierailemassa parissa kennelissä, ja joissain niistä oli yhteensä 200 koiraa.. Siihen nähden heillä oli VÄHÄN koiria :)

© Banchokhun Bangkaew

Pääsin myös tutustumaan Thai Bangkaew-koiriin (thaimaanpystykorva) Bangkokin ulkopuolella sijaitsevaan kenneliin. Kasvattaja oli rodun pitkän linjan asiantuntija ja opin paljon tästä erikoisesta ja todella kauniista rodusta.

Kävimme kahtena viikonloppuna näyttelyissä, toinen viikonloppu oli Bangkokissa ja toisena ajoimme 8 tuntia koillis-Thaimaaseen. Matka oli n. 500 kilometriä, mutta Aasiassa liikenne ei suju yhtä vaivatta vaikka nopeusrajoituksia ei edes ole!

Ensimmäinen viikonloppu oli kaikkien rotujen näyttely, missä vuorotellen pidettiin näyttelyt FCI:n ja AKC:n säännöillä. Tämä oli erittäin hämäävää, ja saatoinkin näyttää kehässä vähän hukassa olevalta silloin kun pelattiin AKC:n säännöillä. Kuitenkin, sain taas huomata miten Thaimaalaiset pitävät huolta vieraistaan. En koskaan ollut yksin, aina oli joku lähistöllä joka auttoi heti ongelman tullen. Saatoin vain vilkaista ylös koirasta ja joku jo huitoi, että voitit toisen sijan. Olin muutenkin "nähtävyys" siellä, ainoa ei-Aasialainen jos paria tuomaria ei lasketa.

Suurin menestyjä oli kiinanpalatsikoira, joka ainakin silloin johti Thaimaan näyttelykoiralistaa ja voitti monta kertaa Best In Shown viikonlopun aikana. Kyseessä ei siis ollut vain yksi näyttely, vaan muistaakseni viikonlopun aikana oli 4 kaikkien rotujen näyttelyä ja niiden lisäksi vielä ryhmien erikoisnäyttelyitä, mitkä järjestettiin ryhmille joissa oli suurimmat osallistujaluvut. Näyttely järjestettiin kauppakeskusken yhdessä hallissa. Näyttely oli erittäin pieni, suomalaisesta näkökulmasta katsottuna se oli lähinnä mätsärin kokoinen. Siellä olikin vain kolme kehää.

Näyttelyihin osallistui 200-300 koiraa suurimpien rotujen ollessa pomeranian, siperianhusky, thai ridgeback ja kultainennoutaja joita oli yleensä noin 40. Tiettyjen rotujen suosio näkyi siinä, ettei joissain ryhmissä ollut yhtäkään edustajaa. Esimerkiksi FCI ryhmät 1, 3, 4, 7 ja 10 olivat usein ilman osallistujia. Siinä olisi helppo ryhmävoitto jollekkin Eurooppalaiselle koiralle :P Näyttelyn rotukirjo ei siis ollut päätä huimaava, kuten täällä Suomessa usein on. Koirien taso vaihteli, mutta kaikki olivat laitettu erinomaiseen kuntoon näyttelyä varten.

Tuomarit tähän näyttelyviikonloppuun oli kutsuttu USA;sta, Iso-Britanniasta, Singaporesta ja Thaimaasta. Hauska sattuma oli, kun myöhemmin menin teettämään pari jakkupukua paikalliseen jättimäiseen kauppakeskukseen, satuin valitsemaan juuri saman ompelijan jonne näyttelyyn kutsutut tuomarit tulevat teettämään pukuja!

Thaimaassa siis pelattiin pitkälle jenkkityylillä. Esittäjät olivat ammattihandlereita, ja suurin osa oli miehiä. Itseni lisäksi oli kaksi naista esittämässä. Esittämistyyli oli erittäin amerikkalainen ja tosiaan puolissa näyttelyistä mentiin heidän säännöilläkin. Itse koiratkin olivat "jenkkityyppiä" niissä roduissa joissa eron voi nähdä - monta koiraa olikin tuotu valtameren yli. Koiran laittamisessa ei ujosteltu aineiden käyttämisessä ja se tietenkin näkyi lopputuloksessa.

Itse pääsin esittämään montaa eri rotua ja suurimmat voitot viikonlopun aikana oli Best In Show Local Bred, eli näyttelyn paras Thaimaassa kasvatettu koira, jonka voitti Mindin perheen thai ridgeback JD United Joe Angle Pha Rung-Arun LPG ja Best In Show Baby, eli näyttelyn paras pikkupentu jonka voitti bokseri nimeltään Sun's Sally Delight. Mindin perheen asiakkaiden koirat voittivat monen monta palkintoa Best In Showsta lähtien.

Näyttelyssä kaikki näyttivät olevan sovussa, söimme yhdessä lounasta kehän reunalla jonka Mindin äiti oli valmistanut. Kaikki kerääntyivät yhteen ja nauttivat näyttelypäivästä. Toisten voitoista iloittiin ja lopulta mentiin ottamaan viralliset kuvat valokuvauspisteelle, johon kerääntyivät kaikki mahdolliset ihmiset koiran ympärille.

Seuraava viikonloppuna matkustimme tosiaan 8 tuntia pakettiautolla, jonka takakontissa matkusti noin. 15 koiraa kohti Khon Kaen-nimistä kaupunkia koillis-Thaimaassa. Saavuttuamme perille, kävimme majoittumassa bungaloweihimme ja menimme tutustumaan paikallisiin kenneleihin. Yhdessä kennelissä kasvatettiin bullterrierejä, mutta heillä oli myös alaskanmalamuutti ja kleinspitziltä näyttävä pomeranian joka ei kokonsa puolesta siis voinut osallistua näytelyyn. Täällä koirat eli ulkona häkkialueilla ja niillä oli todella paljon tilaa juosta ympäriinsä. Bangkokin ympäristössä on varmasti vaikeampaa kasvattaa koiria kuin paljon pienemmässä kaupungissa.

Näyttely itsessään oli jonkin sortin epävirallinen näyttely nimeltään "Classic Dog Show" joka pidettiin vuosittain samassa kaupungissa. Täälläkin näyttelyalueet oli kauppakeskuksien yhteydessä, mutta ulkona! Oli siis astetta lämpimämpi näyttely Thaimaan ilmaston huomioon ottaen. Alueella oli kyllä isoja tuulettimia jäädyttämässä ilmaa. Tässä näyttelyssä oli ainoastaan kaksi kehää, ja vielä vähemmän koiria. Näyttelyssä palkittiin mm. Näyttelyn Paras Uros ja Paras Narttu ja samat pennuille yms. Näyttelyssä oli todella rento tunnelma ja kaikki tuomarit olivat Thaimaalaisia. Paikalliset koirattomat ihmiset kävivät ostoksien yhteydessä katsomassa näyttelyä.

Tapahtuma kesti neljä päivää, ja avausiltana oli Kuninkaan syntymäpäivä, mitä juhlistettiin laulamalla Kuninkaan laulu ja kaikki pitiviät palavaa kynttilää kädessä illan pimeydessä. Seremonian jälkeen näyttely alkoi YHDESSÄ kehässä jota ympäröi katsomo, kuten kuvasta näkee.

Tässä näyttelyssä onnistuin kaatumaan suoraan naamalleni kesken kehän, mikä oli todella noloa eikä minulle ole koskaan sattunut vastaavaa! Olin ostanut uudet kengät, sillä edelliset hiersivät sen verran että oli pakko vaihtaa, ja nämä uudet antoivat sen verran periksi että kompastuin omiin jalkoihini ja se muuten sattui! Jo lentomatkalla Thaimaaahan välilevy selästäni onnistui luiskahtamaan paikoiltaan ja sen kivun aiheuttama säteily vasempaan jalkaan oli jo tarpeeksi. Nyt sitten onnistuin loukkaamaan oikean jalkani :))  Onneksi en päästänyt koirasta irti ja sille ei tapahtunut mitään. Ei mennyt sekuntiakaan, kun minulle tuotiin jo jääpalapussia ja laastareita. Koko loppupäivän minulta kyseltiinkin sitten, olenko kunnossa.

Näin todella hienoja ja näyttäviä koiria näiden kahden viikon aikana ja olen todella kiitollinen tästä upeasta kokemuksesta. Jos vaan ikinä on mahdollisuus tutustua koiramaailmaan Suomen tai Euroopan ulkopuolella, niin ota se!

- Hilde

Junior Handler ohjeita

Mikä on Junior Handler ja mikä tekee esittäjästä hyvän?

Junior Handlereitä Suomenmestaruuskisassa vuonna 2012
© Sofia Snellman

Junior handler on laji nuorille koiraharrastajille. Sen tarkoitus on lisätä nuorten kiinnostusta koiriin ja koiranäyttelymaailmaan sekä valmistaa heitä rotukehiin. Tämän takia junior handler-kisojen tulisi muistuttaa normaaleja rotukehiä mahdollisimman paljon, eli ainoan eron pitäisi olla esittäjien nuori ikä. Ikäluokat suomessa on 10-13 ja 14-17 vuotta. Kilpailuoikeus päättyy sinä vuonna kun täyttää 18.
Mikä sitten tekee esittäjästä hyvän?`Ensimmäisenä kriteerinä voisin mainita intohimon koiria kohtaan. Jos ei rakasta koiria, ei myöskään voi pakottaa niitä rakastamaan sinua joka johtaa tilanteeseen jossa kumpikaan ei esiinny edukseen. Hyvän koiranesittäjän pitäisi pystyä luomaan kontakti minkä tahansa koiran kanssa. Tämä vaatii nuorelta kaunista koirankäsittelytaitoa, sillä koira ei ole kone vaan ihmisen paras ystävä. Hyvä koiranesittäjä ei tiedä yhtä eikä kahta tapaa millä saada koira loistamaan kehässä, vaan osaa lukuisia kikkoja koiran kouluttamiseen ja esiintymisen parantamiseen. Esittäjän pitäisi osata piilottaa koiran huonot puolet ja samalla tuoda esiin sen parhaat puolet. Tämä vaatii esittäjältä tutustumista koiran anatomiaan. Esittäjän pitäisi aina pyrkiä siihen, että koira on valokeilassa. Huomion ei pitäisi kiinnittyä esittäjään, sillä koiriahan näyttelyissä arvioidaan. Vaikka junior handlerissä arvostellaan nuori ja koira "parina" on esittäjän tehtävä kuitenkin saada koira loistamaan omalla suorituksellaan. Taitava esittäjä tekee myös tuomarin työn helpoksi olemalla aina oikeassa paikassa oikeaan aikaan, eli seisottaa valmiiksi koiraa kun tuomari tulee katsomaan, tekee suorat kuviot jotta tuomari näkee koiran liikkeet yms.

Esittäjän pitäisi kiinnittää huomiota muihin koiranesittäjiin, koiriin ja tuomariin. Hänen pitäisi olla nöyrä ja kohtelias  mutta itsevarma. Esittäjän täyttäessä nämä kriteerit, on hän mielestäni loistava koiranesittäjä!
Junior Handler antaa nuorille niin paljon! Nuoret saavat paljon ystäviä joilla on samat mielenkiinnon kohteet. Nuori oppii tuntemaan kasvattajia, koiranomistajia ja muita koiramaailmassa mukana olijoita! Tietämys koirista lisääntyy sen mukaan kuinka innokas on oppimaan uutta.
Minun tarinani:

Minä ja kaksi kleinspitziäni

Aloitin Junior handlerin harrastamisen kesällä 2005. Olin kilpaillut Lapsi&Koira kisoissa ennen tätä epävirallisissa match show:ssa. Yhtenä päivänä myöhästyin Lapsi&Koira kilpailusta ja jouduin osallistumaan Junior handler kisaan vaikka olin siihen liian nuori. Ajatus vanhempien kanssa kisaamisesta kauhistutti, mutta lopulta sijoituin viidenneksi 20:sta nuoresta! Viimeistään sillon ajattelin, että tämä laji on minun juttuni.

Isoimmat saavutukseni vuosien saatossa ovat Suomenmestaruus 2010, Pohjoismaiden mestaruus 2009 ja Maailmanmestaruus 2011, sekä Cruft'sissa 8 parhaan joukkoon pääseminen. Kisasin usein erirotuisilla koirilla ja eri yksilöillä. Alussa kisasin paljon pienillä koirilla, mutta hiljalleen tulin itsevarmemmaksi ja aloin kisata isommilla koirilla. Näistä tuli lempiesitettäviäni, sillä rakastan juosta ison ja näyttävän koiran kanssa! Junior handler vuosinani kisasin yli 50 eri rodun kanssa, mikä kertoo hyvin sen, että pidän uusien mahdollisuuksien ottamisesta. Suosittelen tutustumista eri rotuihin, mitä enemmän harjoittelet ja esität, sitä enemmän tiedät! Itselläni on kotona kaksi kleinspitziä jotka ovat molemmat menestyneitä näyttelyissä mutta nykyään eläkkeellä.

Junior handler-vuosieni ansiosta osaan esittää montaa eri rotua ja jatkan tästä eteenpäin kaikkien rotujen esittäjänä. Suosittelen junnuja viemään koiria rotukehiin jo junior handler aikana, sillä siitä on helppo jatkaa iän tultua vastaan junnukehissä.

Miten saada koiran parhaimmat puolet esiin?

Keskity asettelemaan koiran jalat oikeille paikoilleen

Koiranesittäjän pitäisi tietää koiran parhaimmat ja huonoimmat osat, jotta hän voisi korostaa parhaimpia puolia ja yrittää piilottaa huonot puolet. Tämän takia tietämys koiran anatoimiasta on ensisijaisen tärkeää. Esimerkkejä:

Koiralla on huonot takakulmaukset - älä venytä takajalkoja liian kauas
Koiralla on suora etuosa - laita tuomarinpuoleinen jalka hiukan toista taaemmas
Koiralla on köyryselkä - Venytä sitä syöttämällä nameja kun tuomari tutkii selkää
Koira nostelee etutassujaan liikkuessaan - Liiku hitaammin ja älä puhu koiralle jotta se katsoisi eteenpäin
Koiralla on notkoselkä - Tue koiraa rintakehän alta Koiralla on liian isot silmät - Jos olet ulkona, voit seisottaa koiraa aurinkoon päin ja koira siristää silmiä

Koiran pitäisi pitää hauskaa kehässä eikä näyttää siltä kuin se olisi raahattu sinne vasten tahtoaan. Tämä on erittäin tärkeää muistaa!

On olemassa lukuisia eri kikkoja - lue koiranesittämiskirjoja ja seuraa eri rotujen kehiä näyttelyissä. Opi parhailta niin saat kullan arvoisia vinkkejä! Kukaan ei ole ikinä täydellinen handleri ja aina voi oppia uutta, joten matka on pitkä mutta sen arvoinen. Sitäpaitsi - oppiminen on hauskaa, varsinkin kun aihe on mieluinen!

Yhteistyö:

Minä ja koirani "Ninja" kehässä odottamassa vuoroamme
© Mikko Marttinen

Tämä on kaikista tärkein osa koiranesittämistä. Jos esittäjä ja koira ei toimi yhdessä, on lopputulos yleensä erittäin huono. Koira joka ei edes vilkaise handleriä on mielestäni kaikista pahin. Miten sitten saa yhteistyön toimimaan? Aloita leikkimällä koiran kanssa. Tee jotain mistä se pitää ja mikä on koiran mielestä normaalia. Puhu koiralle, silitä sitä, käy lenkillä - mitä tahansa normaalia. Jos koira asuu esittäjän luona, on tilanne jo ihan eri. Silloin esittäjä on jo ehtinyt saamaan kontaktin koiraan jo normaaleissa arkielämän tilanteissa. Jos et ole tavannut koiraa ennen ja olet menossa kehään hetken päästä, täytyy sinun tehdä pari nopeaa harjoitusta. Niin kuin aiemmin mainitsin, aloita leikkimällä koiran kanssa. Tee tapaamisesta mahdollisimman mukava koiralle. Puhu koiralle ystävällisellä äänensävyllä, silitä sitä tai riehu sen kanssa! Jos koira on esimerkiksi terrieri, on paras tapa luultavasti riehuttaa se leikkimään, sillä se on terrierimäistä! Tärkein on, että teet kaikkesi jotta koiralla olisi turvallinen olo.

Jos koira on arka, on koiran riehuttaminen huono vaihtoehto. Rauhoita koira silittämällä sitä ja puhumalla rauhallisesti. Anna koiralle herkkuja ja kokeile eri käskyjä, esim. istu tai anna tassu. Temppujen teettäminen on yleensä hyvä tapa rakentaa yhteistyötä koiran kanssa, sillä koira saa namit sinulta ja asetut johtajan rooliin sen silmissä.

Mitä enemmän aikaa sinulla on koiran kanssa, sen parempi. Jos tilanteen takia ei ole paljon aikaa, pitää tehdä parhaansa. Tärkeintä on antaa koiralle positiivinen kokemus ja kehäesiintyminen sujuu jo paljon paremmin ensi kerralla!

Tuomarin huomiointi:

Anna kaikkesi tuomarin edessä!

Anna kaikkesi tuomarin edessä!

Koiranesittäjän pitäisi aina kiinnittää huomiota tuomariin, loppujen lopuksi hän on se jota varten koira ja esittäjä on siellä. Tämä ei tarkoita että tuomaria pitäisi tuijottaa, ei todellakaan. Tarkoitan että seuraa mitä tuomari tekee, milloin pitäisi seisottaa tai liikuttaa koiraa jne. Kuuntele aina tarkkaan tuomarin ohjeita ja älä yritä olla teennäisesti iloinen! "Pepsodent-hymy" on pahempi kuin ei hymyä ollenkaan. Hymyile kun se tulee luonnostaan, silloin kun nautit koiran kanssa työskentelystä. Näytä tuomarille että rakastat olla koirasi kanssa kehässä! Mikään ei ole paremman näköistä kuin iloinen koira, joka heiluttaa häntää ja sille hymyilevä esittäjä.

Muiden kilpailijoiden huomiointi:

Jos tuomari pyytää kaikkia liikkumaan yhdessä esim. kehän ympäri, tarkasta aina että muut ovat valmiita ennen kuin lähdet juoksemaan. On erittäin epäkohteliasta lähteä rynnistämään, sillä tuomari haluaa nähdä koiran samaan aikaan liikkeessä ja se ei ole mahdollista jos toinen koira tulee 15 m perässä. Älä myöskään juokse edessä olevien yli, vaan pidä sopiva välimatka. Tätä tapahtuu harmittavan usein ja on erittäin epäurheilijamaista käytöstä.


Tietämys koiraroduista: 

On etuoikeus esittäjälle jos hän tietää miltä eri rodut näyttävät, mihin ne on jalostettu ja miten niitä esitetään. Junior handlerissa voidaan hyvin vaihtaa koiria keskenään ja silloin tämä taito on erittäin arvokas. Monet suuntaavat rotukehiin esittämään kaikenrotuisia koiria junnuvuosien jälkeen, jolloin tämä taito tulee taas tarpeeseen. Mielestäni on hauskaa oppia eri roduista ja olen aidosti kiinnostunut aiheesta. Nykypäivänä tuntuu että nuoria ei kiinnosta tietämys koirista/roduista tai niiden anatomiasta, mikä on erittäin harmillista. Suosittelen paneutumaan aiheeseen, se on iso osa koiranäyttelymaailmaa!

Kuviot:

Suosituimmat ja tärkeimmät kuviot ovat: Edes-takaisin, kolmio, yhdessä edestakaisin ja kehän ympäri.

Jotkut tuomarit pyytävät tekemään T:n, L:n tai kahdeksikon, mikä on mielestäni täysin turhaa. Miksi? Koska esittäjä joutuu vaihtamaan hihnaa kädestä toiseen lukuisia kertoja ja lopputulos on täysi sirkus. Sitäpaitsi, tuomari pystyy arvioimaan koiran liikkeet täysin samoista kulmista normaaleissa edestakaisin ja kolmio-kuvioissa.

Koiran asettelu:

Koiran perus seisotus on kun koira seisoo tukevasti kaikilla neljällä jalallaan pää suunnattuna suoraan eteenpäin. Etujalkojen pitäisi olla suoraan rungon alla ja takajalkojen venytettynä niin, että kinner muodostaa 90 asteen kulman. Jos koira nojaa johonkin suuntaan, se ei näytä tasapainoiselta. Pidä tämä mielessä kun pidät kiinni päästä tai hännästä. Koiran asettelun ei pitäisi kestää viittä sekuntia kauempaa, ja kun olet päässyt siihen pisteeseen, missä tiedät tasan tarkkaan mitä teet, koira näyttää mahtavalta parissa sekunnissa! On tärkeää olla nopea, mutta rauhallinen. Rauhaton esittäjä heijastuu koiraan välittömästi ja lopputulos ei ole mukavaa katsottavaa.

Kohta 1: Pidä koiran pää paikallaan pitämällä hihnasta, pannasta tai kuonosta kiinni oikealla kädelläsi.

Kohta 2: Siirrä toinen etujaloista niin että molemmat etujalat ovat samassa linjassa vierekkäin. Pyri siihen, että joudut siirtämään vain yhtä etujalkaa, sillä usein koiran ryhti katoaa monen jalan siirtämisen seurauksena. Jos siirrät vasenta etujalkaa, käytä vasenta kättä. Jos siirrät oikeaa etujalkaa käytä joko oikeaa tai vasenta.

Kohta 2

Kohta 3: Takajalat. Normaalisti siirtäisit molemmat takajalat samaan tasoon, mutta jos koiran rakenne ei kestä sitä, voit siirtää sinun puoleisen jalan vähän edemmäksi kuin tuomarin puoleisen. 90 asteen kulma kintereelle on tässä hyvä perussääntö. Muista silti, että koiran asettelu riippuu täysin koiran rakenteesta. Hyvin rakentunutta koiraa ei välttämättä edes tarvitse asetella, vaan se on rakentunut niin hyvin, että se asettelee itse jalkansa oikeaan asentoon. Enemmän kulmautunutta koiraa voi venyttää paljonkin, kun taas vähemmän kulmautunutta ei niin paljon.

Kohta 3

Kohta 3

Kohta 4: Hännänasento vaihtelee paljon rodusta rotuun. Sen päättää koiran tyyppi ja se, mihin rotu on jalostettu. Otetaan esimerkiksi pointteri, joka seisoo metsässä häntä selän jatkeena kun se on löytänyt linnun. Tämä on siis ominainen hännänasento tälle rodulle ja siksi häntää pidetään selän jatkeena näyttelykehässä. Tutustu eri rotujen käyttötarkoituksiin ja esitystapaan katsomalla kuvia, rotumääritelmää ja seuraamalla niitä näyttelykehässä.

Valmis!

Muista - on olemassa rotuja joille nämä peruskoiran asetteluohjeet eivät päde. Esimerkiksi englanninbuldoggeja ja samantyyppisiä koiria seisotetaan rinta tuomaria vasten.

Vapaasti seisotus:

Thai ridgebackin vapaasti seisotus

Faaraokoira

Seisottamalla koirasi vapaasti näytät tuomarille että koirallasi on oikeanlainen rakenne ja se pystyy seisomaan omilla jaloillaan tasapainoisesti ilman että sitä tarvitsee tukea mistään. Sinulla on myös mahdollisuus näyttää kuinka loistava kontakti sinun ja koiran välillä on. Vapaasti seisotus tarkoittaa, että et koske koiraan, vaan se seisoo edelläsi täysin vapaasti ja ainoa asia mistä pidät kiinni on hihna. Kun seisotat koiraasi vapaasti, muista pitää järkevä välimatka siihen. Jos seisot liian lähellä, koira joutuu tuijottamaan suoraan ylöspäin, sen ryhti katoaa ja selkälinja näyttää oudolta. Pyri seisomaan 0,5-1,5m etäisyydellä koirasta jotta sen pää asettuisi katsomaan suoraan eteenpäin. Näin annat koirallesi tilaa seisoa itsevarmasti ja näytät tuomarille ettei koiraa tarvitse tukea mistään jotta se näyttäisi hyvältä. Vapaasti seisottaminen on myös erittäin näyttävää.

Koiran ilmeen näyttäminen:

Tämä pätee lähinnä terriereille, mutta myös muille roduille kun tuomari haluaa nähdä koiran ilmeen. Jos tuomari kävelee koirasi ympäri ja pysähtyy pään kohdalle, hän luultavasti haluaa nähdä koiran ilmeen. Mikä sinun tehtäväsi on nyt? Pitää ilme mahdollisimman valppaana ja rodunomaisena. Tämn luulisi olevan helppo tehtävä, mutta tuomari ei halua nähdä heiluvaa kättä ja makkaranpalaa koiran naaman edessä vaan koiran ilmeen. Voit siis pitää namia koiran naaman edessä, mutta pidä se tarpeeksi kaukana ja älä heiluta sitä ettei se ei häiritse tuomaria.

Pukeutuminen:

Asiaton pukeutuminen karmeaan sadesäähän!
Turhaa turkin kampaamista, mutta yritän ainakin saada koiran näyttämään hyvältä vaikka rankkasateessa! Yrittänyttä ei laiteta! :)

Taitava koiranesittäjä puketuu mukaviin, puhtaisiin ja tyylikkäisiin vaatteisiin. Hänen pitäisi pystyä mennä polvilleen, kyykkimään ja juosta ympäri kehää vaatteissaan. Pukeutumalla asiallisiin vaatteisiin kunnioitat tuomaria, joka tarkoittaa sitä, ettei kannata mennä kehään esim. näissä vaatteissa:

- Verkkarit/Huppari

- Liian lyhyt hame (pitää olla polveen asti), mutta ei myöskään saa olla liian pitkä, sillä esittäjän täytyy pystyä juoksemaan hameessaan.

- Liian lyhyt jakku/paita tai liian matalat housut, sillä niistä näkee paljaan selän.

- Korkokengät - EHDOTON ei! Ësittäjä ei voi kävellä mukavasti eikä varsinkaan juosta, ja aina on olemassa riski että astuu koiran päälle.

Esittäjä ei välttämättä tarvitse pukeutua jakkupukuun, mutta mielestäni se on paras vaihtoehto. Se on asiallinen, mukava ja jakusta löytyy yleensä taskut. Mekko tai miehellä siistit farkut ja takki on myös hyvä vaihtoehto. Tärkeintä on, että koiranesittäminen sujuu vaivatta ja paikat pysyy piilossa.

Mitä pitää muistaa?:

Muista tulla muistetuksi! Tuomarilla voi olla satoja nuoria esittäjiä arvosteltavana, jolloin hän ei voi muistaa kaikkia. Ne jotka säväyttää alusta lähtien, on myös ne joita tuomari seuraa kilpailun loppuun saakka ja ne jotka seisoo palkintosijoilla! Toivotan kaikille mukavia treenihetkiä ja kilpailuja ihanien koirien kanssa! Nauttikaa koirien kanssa työskentelystä ja tästä ihanasta lajista. Jos sinulla on jotain ajatuksia aiheesta voit aina jättää kommentin :) - Hilde

Junior Handling guidelines

This is an article that I wrote for the UK Scottish Terrier Association's Junior Handling handbook what my experience in Junior Handling is and what my thoughts are about what is required to be a great handler.

What is Junior Handling?

Junior Handling is a sport for young dog enthusiasts. Its meaning is to increase the interest toward dogs in young people and to prepare them for show handling. This means that junior handling should be as close to the normal show handling as possible, the only difference being that the handlers are young. The age classes in UK are 6-11 years, 12-16 years and 17-24 years.

What makes a great handler then? Passion for dogs is a must. If you don’t love dogs, then you can’t make dogs love you. And that leads to a situation when your performance isn’t any good. To become a great handler you should be able to manage to get a great contact with whatever dog. This requires a soft hand which means gentle treatment when training or showing the dog. Dogs are living creatures and not machines, which is why they have to be treated well. A great handler does know all tricks how to train a dog. She/he doesn’t know one or two ways but many to get the best out of a dog. The handler should hide the bad parts of the dog and highlight the best sides. This requires knowledge in dog anatomy. The handler should aim to get the dog in the spotlight, not herself. A great handler does the judge’s work as easy as possible by being always one step ahead the judge i.e. always having the dog in the right place, moving the dog in straight figures so the judge can see the dog’s movement etc.

In the ring she should pay attention toward the other handlers, the judge and the dogs. She should be polite and humble. In my opinion, a person is a great handler when she manages to do all this!

Junior handling gives the juniors so much! You get plenty of similar-minded friends which is a big part of this hobby. You get to know breeders, dog owners and other involved. Your knowledge expands depending on how eager you are to learn.

My story:

I started with junior handling in summer 2005. I had competed in the Child&Dog competition before this in match shows. One day I was late for the child&dog competition and I had to enter the junior handling competition even if I was too young. I was scared of competing against much older handlers than me, but placed 5th out of 20 competitors - that was huge! The show bug bit me and after that I had the courage to enter myself into an official competition.

My biggest achievements throughout the junior handling years were the Finnish Championship 2010, the Nordic Championship 2009 and the World Championship 2011. In Finland the age limit is from 10 years until the year you turn 18. I liked to compete with different kind of dogs and breeds. In the beginning I competed a lot with small dogs, but when I got more self secure I started competing with big dogs too. Those became my favourites because I love running and showy dogs!

In my junior handling years I competed with over 50 different breeds, which shows that I like to explore new opportunities. I recommend getting to know different kind of dogs, the more you show the more you know!
I have two small dogs at home, kleinspitzes. They’ve both been successful at shows but are for now taking a break.

Thanks to my junior handling years I know how to show several different breeds, and now I continue as an all breed handler. I recommend the juniors would show different breeds also in the show ring during their junior handling time. Then it’s easy to continue and you already have familiar dogs that you can show.

How to get the best out of the dog:

Focus on putting the legs on the right place

The handler should know the best and the worst parts of the dog so she can hide the bad parts and highlight the best ones. She should have a great knowledge in dog anatomy. Examples:

The dog has bad rear angulations - don’t stretch its legs too far

The dog has a steep front - put the judge’s sides front foot more back than the other

The dog has a hunchback - stretch it by giving treats while the judge examines its topline

The dog lifts its front feet while moving - move slower and don’t talk to the dog so it keeps its head forward

The dog has an arched back - lift it under the ribcage and support from below

The dog has too big eyes - if you’re outside, stack the dog toward the sun and it will squint its eyes.

The dog should have fun in the ring and not look like it has been dragged there against its will. This is very important to remember!

There are plenty of tricks and tips - study handling books and watch different breeds in shows. Learn from the best and you’ll get tips worth gold! It’s a hard work but it pays off - and learning is fun! Nobody’s ever finished as a handler, you can always learn new things.

Co-operation:

Me and my little "Ninja" playing in the ring

© Mikko Marttinen

This is the most important part. If the handler doesn’t co-operate with the dog, then it won’t either. And the result of this is either a catastrophe or a performance with a dull dog that doesn’t even look at the handler. In my opinion this is the worst thing that can happen. How to get the co-operation to work then? Start with just playing with the dog. Do what the dog loves the most, casual things. Talk to the dog, pet it, go for a walk - what ever normal. If the dog lives with you, then the situation is totally different, and you have probably made a strong bond between you and the dog already in the everyday-life.

If you haven’t met the dog before and you’re on the way to the ring, then you should do some quick exercises. As I mentioned before, start with playing with the dog. Make your meeting a positive one. Talk to the dog with a gentle voice, pet it or go crazy with it! If it’s a typical terrier for example - go crazy! Start playing rough games and do everything to get the dog to be comfortable with you.

If the dog is shy then you should do the opposite. Calm down the dog, pet it gently and talk with a friendly voice. Give the dog treats and try some tricks like sit or lie down. Tricks are a great way to build up a great contact with the dog. Often the dog immediately focuses on you, and realizes you’re the one she gets the treats from and also that you’re in charge.

The more time you have with a dog you’ve never met before, the better. If you don’t have much time, then do the best you can. The most important thing is to give the dog a positive experience, and the next time will already be better.

Attention to the judge:

Give 100% when the judge is watching

The handler should always pay attention to the judge. It’s him the handler and the dog is there for after all. With paying attention I do not mean staring at the judge - do not do that! What I mean is to follow what the judge does, when you should be stacking your dog or moving and so on. Always listen carefully what the judge asks you and don’t try to be fake happy. A pepsodent smile is worse than no smile at all. Smile to the dog when it comes naturally - show the judge that you love working together with your dog. Nothing is better than a happy dog wagging its tail and a handler that smiles to the dog because of that.

Attention to the others:

If the judge asks all to move together, check that the others are ready before you start moving your dog around the ring. It’s inappropriate to just start running and not care about the others. What the judge wants to see is all the dogs’ movements at the same time, so that she can compare them to each other. Do not run over the others! This happens quite often at it is totally unacceptable. Keep a steady distance to the next, so that her dog won’t be disturbed by yours.

Breed knowledge:

It’s a great advantage to know what different breeds look like, what kind of dogs they are and how to show them. I think at least that it is fun to learn about different breeds and I’m genuinely interested, but knowledge in breeds and dog anatomy seems to be uninteresting for juniors these days. I recommend the juniors to study a lot about different breeds, it’s a part of the dog show world.

Figures:

The most common figures are: Up-and-down, Triangle, Around the ring and Together up-and-down.

Some judges ask for figures like “T”, “L”, “8” etc. In my opinion they are not needed. Why? Because you have to change hands all the time to keep the dog on the judge’s side and it starts to look like a circus. Also, the judge can see the dog’s movement from the exact same angle when asking up-and-down or a triangle.

Hard stack:

A basic stack is the dog standing steady on all four feet, head facing forward. Front legs should be right under the dog’s front and the rear legs stretched, so that their hamstring is in a  90 degree angle. If the dog leans to one side, it won’t look balanced. Keep this in mind when holding the head or the tail. Stacking your dog shouldn’t take more than 5 seconds. At the time you know exactly what you do, your dog will look fabulous in just a few seconds! Though, it’s important to be fast BUT calm. It’s not enjoyable to look at a stressful handler which leads to a restless dog.

Step 1: Keep the head steady with your right hand by holding the lead, collar or the muzzle.

Step 2: Move one of the front legs so that it stands on the same line as the other. Optimally just one of them; if you start moving each leg separately, the dog usually loses its carriage. If you move the left leg - use your left hand. If you move the right leg, use your right hand, or your left. 

Step 2

Step 3: Hindlegs. Normally you move both of the dog’s hind legs to the same line, but if the dog’s anatomy doesn’t allow that, then you can leave the leg on your side more forward. A 90 degree angle for the hamstring is a good basic rule. This, of course depends on the dog. A more angulated dog can be stretched more and a less angulated not so much.

Step 3

Step 4: The tailset varies very much from breed to breed. It’s determined by the type of the dog. If it is for example an english pointer, which points out the birds in the woods by standing with their tail as an extension to its body, on the same height as the back, then you hold the tail on the same height as the topline when stacking. Look at pictures of your breed, study their original intended use and watch the breed rings

Finished!

Remember - there are exceptions, and these steps are just guidelines for a basic dog. For example english bulldogs and similar breeds are stacked with their front facing the judge, not their side.

Free stack:

Free-stacking a Thai Ridgeback

The free stack is your chance to show the judge that your dog has the correct structure and can stand on its feet by itself. Also, you have an opportunity to show the judge that you have a great contact with the dog. Free stack means that you don’t touch the dog or move its legs with your hand and it stands right in front of you freely on its own feet. The only thing you hold on to is the lead. When you free stack your dog, it is important to remember to keep a solid distance between you and the dog. If you stand right in front of the dog, it won’t look balanced. If you keep a distance of about 0,5-1,5m, that will be ok. By doing this, you give the dog space and show the judge that you don’t have to hold on to the dog to make it look balanced. This will also look very showy.

Showing the expression:

This is mostly for the terriers, but also other breeds when the judge wants to see the dog’s expression. If the judge walks around your dog and stops at its face, then he’s looking at its expression. What is your job now? Keeping the expression as alert and breed typical as possible. This is often an easy job, just put some treats in front of the dog’s face. How much does the judge see of the dog’s expression then? Not much.  You can keep a treat in front of the dog’s face, but keep it rather far from it’s head so it doesn’t disturb the judge and also keep your hand steady. The judge doesn’t want to see a waving hand instead of the dog’s expression.

Clothing:


A great handler wears comfortable, clean and stylish clothes. You should be able to bend down on your knees as well as run around the ring. By wearing appropriate clothes you respect the judge. This means - don’t go to the ring in clothes like this:

- Sweaterpants/sweater

- Too short skirt (has to reach the knees), but should not be too long because you won’t be able to run

- Too short jacket/shirt/pants so people can see your back
- High heels. This is an absolute no. You can not walk or run smoothly in these and there is always a risk of stepping on the dog with heels.

You don’t necessary need to wear a suit, but I see it as the best option. It is rather comfy, it has pockets for the treats and it is stylish. A nice shirt or dress is also fine, but remember - it has to be usable.

What to remember:

Remember to be remembered! A judge can have many juniors to judge which means he won’t remember every one of them. This means you have to make a great first impression, because then he’ll watch you all the time.

How to show a Scottish terrier:

Remember that the Scottish terrier really is a terrier! Your job is to get the terrier attitude out of the dog. It should be alert, playful and have a real attitude. If I were to describe a scottie’s perfect stack it would be:

Head: Alert ears, head facing forward and a bit down, so that you get a nice curve on its neck.

Feet: Strong front feet right under the ribcage, rear feet should not be stretched too far, it’s okay if they’re not that stretched. A basic 90 degree angle for the hamstring is good.

Tail: Tail should be in “10-11 o’clock” position on the back, so that it continues on the same line as the rear feet and coat.

Scottish terrier

Moving a scottie: Movement should be efficient and alert. Don’t hold your hand too high, a 90 degree angle for the hand is here also a good position. Keep the dog’s lead high up right under the ears and the muzzle. This makes you control the dog better, and it can’t lay down its head for example.

Normally the handler stacks the dog after doing a figure. When showing terriers you should instead show their expression. This means a 1-2 meter distance from the judge and the dog should stand facing the judge with an alert expression. Use treats to get the dog’s expression alert, but don’t put them in front of the judge’s face.

Keep in mind that the coat is on the right place all the time, especially the face hair. The “beard” should always be combed forward and down toward the dog’s nose.

I wish everyone joyful training sessions with lovely dogs and success in shows!! :) Feel free to leave a comment if you want to share your thoughts! - Hilde